Kun ei kiitoksella elä – itsensätyöllistäjän asemasta

Johdanto

Yhteiskunnat koostuvat miniyhteisöistä, joissa ihmiset työskentelevät aktiivisesti itsensä ja ympärillään olevien hyvinvoinnin eteen. Missä tahansa tämä laji asuu, hoidon, tee-se-itse-, koneistuksen ja ruoanlaiton äänet kaikuvat.

Koska sellaisia ​​me ihmiset olemme luonnostamme, alunperin puumaisia.

Mutta palkkatyö tai yrittäminen ei johdu geneettisestä perinnöstä. Ne ovat tapoja nimetä ja organisoida ihmisen työtä tietyllä historiallisella hetkellä – arvoisia tapoja, mutta silti vain vaihtoehtoja muiden joukossa. Jopa nykymaailman vakavimpina vuosina ne ovat kattaneet vain osan ihmisen työstä.

Ja nyt työ etsii taas uutta muotoa. Yksi tämän mullistuksen aiheuttamista ilmiöistä on itsenäinen ammatinharjoittaminen. Heillä on pieni yrittäjä ja muutama työntekijä, mutta myös jotain aivan muuta – ja he sotkevat jo valtuusjärjestelmämme olemassaoloonsa. Dilemma on suunnilleen sama kuin nelikulmaisen kappaleen sijoittaminen pyöreään tai tähden muotoiseen reikään.

Yrittäjät huomauttavat, että poliitikkojen on aika kääriä hihat. Työn muuttuessa siihen liittyvien viranomaisrakenteiden on muututtava.

Kuka on yrittäjä?

Suomalainen työelämä on vuosikymmeniä rakennettu työnantaja-yrittäjän ja työntekijän väliselle jännitteelle. Tietysti myös näiden työmarkkinaosapuolten välillä on aina ollut sukkulapalvelu, mutta niitä ei varsinaisesti ole huomattu isoissa pöydissä. Yksinyrittäjällä ei ole ollut kolmikantaneuvotteluissa puheenjohtajaa, eikä niitä edes kirjattu ennen vuosituhannen vaihtetta.

Kun Suomen hyvinvointivaltio rakennettiin, kukaan ei muistanut pienyrittäjän olemassaoloa. Tai jos muisti, se ei välittänyt niin paljon. Nyt on käynyt selväksi, että tämä palkansaajien ja yrittäjien välinen ryhmä ei ollut historian jäänne. He ovat vähitellen kasvava muutosvoima, joka hakee parhaillaan omaa ääntään.

Yrittäjiä ovat edellä mainittujen yrittäjien lisäksi esimerkiksi yrittäjät, freelancerit ja apurahan saajat eli ne, jotka ansaitsevat elantonsa oman työnsä ulkopuolelta omalla työllään. On miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, korkeasti koulutettuja ja vain työssä koulutettuja. Paikalla on konsultteja, muusikoita, toimittajia, fysioterapeutteja, kampaajia, hierojia, siivoajia, puuseppiä, talonrakentajia, puuseppiä ja kuorma-autonkuljettajia. On vannottuja yrittäjiä ja niitä, jotka ovat valinneet sen vain pakosta.

Heitä kaikkia yhdistää kuitenkin vaikeasti määriteltävä työmarkkina-asema.

Yrittäjä voi myydä osaamisensa osakeyhtiönä tai osakeyhtiönä ilman työvoimaa. Toinen vaihtoehto on toimia ammattilaisena, jolloin liiketoimintaa hoidetaan toiminimen kautta. Monet freelancerit myyvät taitojaan palkkaa tai palkkiota vastaan, ja heidän asemansa virtaa palkkasummaan. Pulmatyöt ovat yleisiä: samalla henkilöllä voi olla useita samanaikaisia ​​toimeksiantosuhteita ja samanaikaisesti esimerkiksi sekä työsuhteessa olevia keikkoja että toiminimen kautta tehtyjä toimeksiantoja.

Muodollisen kategorian puuttuessa yrittäjien luokittelu perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen. Tilastokeskuksen vuonna 2014 julkaisemassa tutkimuksessa kolmasosa yrittäjistä työskenteli rakentamisessa, liikenteessä ja teollisuudessa ja neljännes palvelualalla. Muita tyypillisiä yrittäjäryhmiä olivat kulttuuriala ja käsityöläiset (17 %), tiedotusasiantuntijat (15 %) sekä kauppa-, terveys- ja tiedotusasiantuntijat (14 %).

Kuinka tulla itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi?

Yrittäjien määrä näyttää kasvavan. Taustalla on työmarkkinoiden muutos, joka murentaa vanhaa järjestystä ja pakottaa ihmiset turvautumaan aiemmin vältetyihin ansiomuotoihin. Vaikka kokoaikaiset ja vakituiset työsuhteet ovat edelleen työelämän valtavirtaa, suunta on siirtymässä muualle.

Yrittäjyyden lisääntyminen kiteytyy olennaisesti työn hinnoitteluun. Työn ostaminen toimeksiantona vapauttaa ostajan kaikista työnantajavelvoitteista. Nopeatempoisessa maailmassa sekä yritykset että urakoitsijat etsivät ratkaisuja, jotka mahdollistavat projektikohtaisen ja monipuolisen työnteon. Tämän seurauksena on syntynyt tilanne, jossa työn suorittaja on erittäin epävarmassa neuvotteluasemassa.

Suurin osa yrittäjistä ei haluaisi tehdä samaa työtä palkkatyösuhteessa. Tämä huolimatta siitä, että heidän työmarkkina-asemansa on hyvin epävarma ja heidän toimeentulonsa usein niukat. Jotkut ovat päätyneet tähän asemaan, koska he arvostavat itsenäisyyttään enemmän kuin vakaata palkkatuloa. Toiset haluavat työskennellä alalla, jossa itsenäiset ammatinharjoittajat ovat vakiintunut tai jopa pääasiallinen työmuoto. Verrattuna useimpiin palkkatyöhön, itsenäinen ammatinharjoittaminen tuo vapautta ja valtaa päättää itse, miten käytät aikasi ja jatkat

Be the first to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.


*